Yle järjesti taas kivitystilanteen!

Oli kerätty ihmisiä, joilla oli kärkkäitä mielipiteitä ja totuuksia taskut pullollaan. Heille heitettiin leipä jaettavaksi. Jako tapahtui vahvimpien ehdoilla - niillä joilla oli rakentavia mielipiteitä ei ollut osaa eikä arpaa kuin murusiin, joita kukaan ei kuullut.

Kirkossa on paljon väkeä, joista vataosa on kirkossa perinteen, suvun, tavan tai jonkun muun syystä. Varsin vähän on niitä, jotka todella ovet kiinnostuneet siitä mitä kirkko tekee ja varsinkin siitä miksi. Jos kuitenkin katsellaan asiaa siltä pohjalta, mitä kirkko tekee ja miksi, niin on perin kummallista alkaa puhumaan tuomitsemisesta tai kieltämisestä. Jeesuksen opetus on kirkon toiminnan perusta - pyritään auttamaan niitä, joilla ei muuten olisi mitään tai tukemaan niitä, joilla muuten ei olisi mahdollisuuksia .... Auttaa vähäosaisia, järjestää leirejä, ylläpitää kerhotoimintaa niin lapsille kuin vanhuksille ja vammaisille yms. Yhteiskunta on jättänyt paljon asukkaidensa auttamisesta ja tukemisesta ns. kolmanne sektorille, joista Suomen Luterilainen kirkko on suurin toimija.

Valtion ja kirkon välinen suhde on kuin avioliitto, joskus tuntuu sitlä, että kumpikin tarvitsee toista, mutta ei siedä nähdä kumppanin tekoja. Kuka olisi tämän avioliiton avioliittoneuvoja? Olisiko sittenkin parempi purkaa koko liitto?

Kerran istuin pöydässä missä oli useita äijiä, jotka haukkuivat omaa vaimoaan. Kysyin: Kuka teidän vaimot on valinnu? Tuli pitkä hiljaisuus ja aihe vaihtui.

Yksi mies sanoin kerran kuuluvansa kirkkoon vain siksi, että hän tietää sen tekevän niin paljon hyvää - hän hakuaa tukea sellaista toimintaa.

On varsin kummallista, että nykyään ihmiset ovat hyvin herkästi haukkumassa, moittimassa, kieltämässä, solvaamassa, toisin ajattelevia, kun elämän eteenpäin pääsemiseksi pitäsi huomioida, tukea, kannustaa, rohkaista ja rukoilla toisten puolesta. Toivon, että kirkko voisi vihdoin hyväksyä oman opetuksensa omiksi toimintalinjoiksi ja jättää tuomiovallan sille jolle se kuuluu eli rakastavalle Jumalalle.

Ihmettelen, että onkohan Jumalalla enää yhtään hiusta päässä, kun se on katsellut meidän immeisten omahyväistä toimintaa , joka johtuu epävarmuudesta ja ehkäpä uskonkin puutteesta!

Siunausta kaikille toivon minä!