Presidentin vaaleissa puhuttiin paljon suvaitsevaisuudesta. Eilen illalla vaalien tuloslähetyksessä tuli esille ajatus, että oliko toinen ehdokas suvaitsevainen ja näin ollen toinen ei ollut. Toista parjattiin, että ei vastannut mihinkään ja toinen vastasi. Toinen oli karismaattinen ja toinen muka ei. Toista syytettiin kosiskelusta ja toista nuoleskelusta, jos yhdellä sanalla yrittää kuvata erilaisia kommentteja. Jotkut pohtivat miksi äänestysprosentti jäi niin alhaiseksi.

Toisella kierroksella vuonna 2006 Halonen sai 51,8% äänistä eli 1 630 980 ääntä ja Niinistö 48.2% eli 1 518 333 ääntä. Nyt tulos oli Niinistö 62,6% äänistä eli 1 802 400 ääntä ja Haavisto 37,4% äänistä eli 1 076 957 ääntä.

Jos vaalikeskusteluista siis vetää jotain johtopäätöksiä tuloksiin nähden on todettava, että Suomessa Presidentin vaalien suorankansanvaalin suurimmalla äänimäärällä valittu presidentti ei ole suvaitsevainen. Siis 1 802 400 suomalaista ei ole suvaitsevaisia. Kuulostaa kenen tahansa korvaan varmasti pahalta ajatukselta.

Suomessa käytiin monen eri tahon mielestä suvaitseva ja toista kunnioittava vaalitaistelu. Olisi kummasta tahansa tullut presidentti niin Suomi olisi saanut hyvän presidentin. Kuitenkin Suomalaiset selvästi halusivat näyttää kenet he haluavat edustajakseen ulkomaille ja omaksi keulakuvakseen. En näe sen olevan mitenkään suvaitsevaisemattomuutta, nuoleskelua, kosiskelua tai karismaattisuuden puutetta. Kun tarkastelee ehdokkaiden vastauksia tulee helposti mieleen, että ehkä sittenkin voittajan vastaukset vastasivat enemmän kysyttyyn kuin hävijän, vaikka julkisuudessa paljon jotain toista väitettiinkin.

Näin ollen herääkin kysymys oliko suvaitsevaisuudesta puutetta kuitenkin eniten niillä, jotka asiaa eniten toitottivat. Toisaalta pitääkö aivan kaikkea suvaita? Onko suvaitsevaisuudessa rajat? Demokraattisessa yhteiskunnassa on yhteisvoimin luotu lait, säännöt ja normit. Niitä muutetaan ja kehitetään myös demokraattisesti eli siis enemmistön tai 2/3 enemmistön päätöksellä. Näinhän syntyy selkeät rajat suvaitsevaisuudellekkin ja järjestelmä jossa niitä voidaan muuttaa ja kehittää hallitusti sekä mahdollisimman tasapuolisesti. Näin ainakin demokratiassa helposti ajatellaan. Kuitenkin media ja erityisesti sosiaalinen media on muuttavinaan ajatusta suvaitsevaisuuden rajoista. Tällöin tullaan helposti törmäyskurssille.

Mielestäni on hyvä välillä herätellä kysymystä rajoista ja varsinkin siitä onko ne oikeassa paikassa. Kuitenkin todellinen suvaitsevaisuus huomioi asioita aina monelta eri suunnalta eikä vain yksipuolisesti. Tähän yksipuolisuuteen helposti sosiaalisessa mediassa ja perinteisessä mediassa joudutaan, koska halutaan profosoida ihmisiä. Varsinkin silloin kun ollaan kuulopuheiden varassa eikä varsinaisia tekoja ole esittää. Arvostan eniten ihmistä, joka julkisestikkin voi sanoa: "Minä olen tällainen kuin olen, jotkut tykkää jotkut ei". Äänestäjät nytkin ratkaisivat ja sillä hyvä!

Lämpimät onnittelut Sauli Niinistölle sekä lämmin kiitos Pekka Haavistolle! Voimia kummallekkin tuleviin koitoksiin!