Some (sosiaalinenmedia) on kuvien, videoiden, kirjoitusten valtakunta. Monilla on twitter-, facebook- tili ja päivittää sitä ahkerasti. Kuitenkin on paljon henkilöitä, joilla on kyllä tili, mutta päivitykset ovat hyvin harvinaisia. Miksi sitten on tili?

Itsekeskeisyys on vallalla ja niin myös somessa. Ihmisillä on tarkoituksen mukaista kertoa omista tekemisistä ja tekemättä jättämisestä. Uskon kuitenkin, että enemmitö hankkii tilin ja 2-6 sataa kaveria, jotta voisi otta utelias.

Ennen oli kylissä ainakin yksi henkilö jota kutsuttiin tietotoimistoksi tai sitten oli postineiti tai puhelin välittäjä, joilla oli tietoa. Monesti nämä tiedot olivat kertoivat monille heidän omista tekemisistään enemmän kuin itse tiesivät.

Onko tämä maailma somessa tai somen takia menossa itsekäiden ja uteliaiden ihmisten temmellyskentäksi? Mielestäni siihen on suuri vaara!

Yksi esimerkki tiedotusvälineiden asioiden yksinkertaistamisesta, jota somessakin tapahtuu ihan tavallisten ihmisten kohdalla. Esim. Hallitus ilmoitti, että on olemassa alustava ajatus keskustelun ja kehityksen pohjaksi - kuntakartta. Media ja useat poliitikot lukivat: Hallitus pakottaa kunnat kuntakartana mukaan yhteen kysymättä keneltäkään mitään. Mielestäni tämä on valtapeliä, joka somessa voi siirtyä yksilöiden keskinäiseksi toimintamalliksi. Silloin vain suvaitsevaisiksi luetaan ne, jotka ovat valtamedian toimintatapojen mukaan liikkeellä. Siis suvaitsemattomuus lisääntyy käytännöksi.

Minua se ei itseäni haittaa, mutta ärsyttää inhimillisyyden vuoksi, sillä suvaitsevaisuus on kärsimässä markkinoilla inflaation.

Presidentin vaaleissa puhuttiin paljon suvaitsevaisuudesta. Eilen illalla vaalien tuloslähetyksessä tuli esille ajatus, että oliko toinen ehdokas suvaitsevainen ja näin ollen toinen ei ollut. Toista parjattiin, että ei vastannut mihinkään ja toinen vastasi. Toinen oli karismaattinen ja toinen muka ei. Toista syytettiin kosiskelusta ja toista nuoleskelusta, jos yhdellä sanalla yrittää kuvata erilaisia kommentteja. Jotkut pohtivat miksi äänestysprosentti jäi niin alhaiseksi.

Toisella kierroksella vuonna 2006 Halonen sai 51,8% äänistä eli 1 630 980 ääntä ja Niinistö 48.2% eli 1 518 333 ääntä. Nyt tulos oli Niinistö 62,6% äänistä eli 1 802 400 ääntä ja Haavisto 37,4% äänistä eli 1 076 957 ääntä.

Jos vaalikeskusteluista siis vetää jotain johtopäätöksiä tuloksiin nähden on todettava, että Suomessa Presidentin vaalien suorankansanvaalin suurimmalla äänimäärällä valittu presidentti ei ole suvaitsevainen. Siis 1 802 400 suomalaista ei ole suvaitsevaisia. Kuulostaa kenen tahansa korvaan varmasti pahalta ajatukselta.

Suomessa käytiin monen eri tahon mielestä suvaitseva ja toista kunnioittava vaalitaistelu. Olisi kummasta tahansa tullut presidentti niin Suomi olisi saanut hyvän presidentin. Kuitenkin Suomalaiset selvästi halusivat näyttää kenet he haluavat edustajakseen ulkomaille ja omaksi keulakuvakseen. En näe sen olevan mitenkään suvaitsevaisemattomuutta, nuoleskelua, kosiskelua tai karismaattisuuden puutetta. Kun tarkastelee ehdokkaiden vastauksia tulee helposti mieleen, että ehkä sittenkin voittajan vastaukset vastasivat enemmän kysyttyyn kuin hävijän, vaikka julkisuudessa paljon jotain toista väitettiinkin.

Näin ollen herääkin kysymys oliko suvaitsevaisuudesta puutetta kuitenkin eniten niillä, jotka asiaa eniten toitottivat. Toisaalta pitääkö aivan kaikkea suvaita? Onko suvaitsevaisuudessa rajat? Demokraattisessa yhteiskunnassa on yhteisvoimin luotu lait, säännöt ja normit. Niitä muutetaan ja kehitetään myös demokraattisesti eli siis enemmistön tai 2/3 enemmistön päätöksellä. Näinhän syntyy selkeät rajat suvaitsevaisuudellekkin ja järjestelmä jossa niitä voidaan muuttaa ja kehittää hallitusti sekä mahdollisimman tasapuolisesti. Näin ainakin demokratiassa helposti ajatellaan. Kuitenkin media ja erityisesti sosiaalinen media on muuttavinaan ajatusta suvaitsevaisuuden rajoista. Tällöin tullaan helposti törmäyskurssille.

Mielestäni on hyvä välillä herätellä kysymystä rajoista ja varsinkin siitä onko ne oikeassa paikassa. Kuitenkin todellinen suvaitsevaisuus huomioi asioita aina monelta eri suunnalta eikä vain yksipuolisesti. Tähän yksipuolisuuteen helposti sosiaalisessa mediassa ja perinteisessä mediassa joudutaan, koska halutaan profosoida ihmisiä. Varsinkin silloin kun ollaan kuulopuheiden varassa eikä varsinaisia tekoja ole esittää. Arvostan eniten ihmistä, joka julkisestikkin voi sanoa: "Minä olen tällainen kuin olen, jotkut tykkää jotkut ei". Äänestäjät nytkin ratkaisivat ja sillä hyvä!

Lämpimät onnittelut Sauli Niinistölle sekä lämmin kiitos Pekka Haavistolle! Voimia kummallekkin tuleviin koitoksiin!

Vaalit tursuavat koka tuutista. On väittelyä, haastattelua ja mainosta. Toreilla puhutaan, kahviloissa väitellään, ajatuksia lentää ja mielipiteet viuhuvat.

Presidentti on suomessa ulkopoliikan pomo ja asvoimien ylipäälikkö. Kuitenkin kaikissa keskusteluissa puhutaan sisäpolitiikkaa, EU politiikkaa tai jotain siltä väliltä. Talous on jonkin moisessa osassa. Missä on ulkopolitiikka?

Lähes kaikilla ehdokkailla on paljon hyviä mielipiteitä ja perusteltuja kantoja. Mikä todellisuudessa on sinun kantasi? Kenen ehdokkaan näkemykset ovat lähinnä? Vaalikone kertoo jotain, mutta onko muita vaikuttavia tekijöitä?

Edustavuus on noussut myös keskusteluissa esiin, mutta jos historiaa katsoo, niin ei sillä ole ollut aikaisemmin mitään merkitystä. Pitäisikin katsoa tulevaisuuteen! Siis valitaanko presidentti samoilla perusteilla kuin useat kirkkoherra? Onko tukka hyvin, puhuuko selkeästi ja millainen lauluääni on!

Edellisessä kirjoituksessani totesin: Kenen leipää syöt sen lauluja laulat! Nyt meillä on kahdeksan ehdokasta, joista kolme kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Suomen väestöstä toistaiseksi yli 70% kuuluu luterilaiseen kirkkoon eli yli 4 milj. ihmistä. Vaikuttaako tämä äänestyspäätökseen? Kuitenkin se kertoo ihmisen aatemaailmasta aika paljon. Lähimmäisen rakkauden, sopuisuuden, vähäosaisten välittämisen, perheiden asioiden huolehtimisesta, lasten ja nuorten hyvinvoinnin tärkeydestä sekä vanhusten huomioimisesta. Kyseiset asiat ja arvot ovat mielestäni tärkeitä, kun viedään Suomalaisten ajatuksia maailmalle. Niitä ajatuksia meistä kannattaa kuitenkin valtaosa!

Raamttuun vedotaan paljon kirkon sisällä. Raamattusta löydetään kaikkiin asioihin vastaus. Kuitenkin ihmetyttää joidenkin perustelut. Miksi?
Raamatu opetuksen mukaan vanhatestamentti on Juutalaisten pyhä kirja, jossa kerrotaan Juutalisuudesta ja Juutalaisten ja Jumalan välisestä toiminnasta. Jumala opastaa elämään kymmenen käskyn mukaan yms. Uusitestamentti kertoo Jumalan pojasta Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen elämästään sekä opetuksestaan. Koko Raamatun perus ajatus on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Jeesus kiteytti koko opetuksen rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi"!

Paavalia pidetään ei Juutalaisen maailman apostolina ja hän kiteytti sanomansa: Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus - lauseeseen. Paavali tulkitsi Raamattua Jeesuksen opin pohjalta - suurin niistä on rakkus.

Nyt keskustellaan avioliitosta, homoista, naispappeudesta yms. Mielestäni pitäisi nyt erottaa kaksi asiaa. Raamatun ydin sanoma ja yhteiskunnallinen tilanne, missä sen kertomukset ja tarinat on kirjoitettu.

Miten mikäkin asia nykyään määritellään? Avioliitto on perinteisesti määritelty parisuhteeksi, jossa mies ja nainen eroavat vanhemmistaan ja yhtyvät yhdeksi. Heille syntyy lapsia ja näin suku jatkuu. Mikäli tänä aikana avioliiton määritettä muutetaan on kysymys toinen, mutta tämän määritteen perusteella avioliitto on miehen ja naisen välinen suhde. Nykyään puhutaan parisuhteista ja rekisteröidyistä parisuhteista. Jos rakkaus on Raamatun pääsisältö on sitä mielestäni kunnioitettava. Siunaako Jumala parisuhteen on Jumalan asia ei ihmisten, joten millä oikeudella ihminen ei voisi välittää siunausta tai millä oikeudella ihminen voi evätä Jumalan siunauksen?

Usko Jumalaan synnyttää toivon ja rakkauden teot - näin myös opetetaan. Jos meillä ei ole toivoa tai rakkauden tekoja onko meillä uskoa?
Mistä usko tulee? Minä uskon Jumalaan - olenko minä niin hyvä ja mahtava, että voin alkaa uskoa omasta tahdostani vai synnyttääkö Pyhä Henki minussa uskon? Mielestäni Pyhä Henki synnyttää minussa uskon ja minun osakseni jää sen hoitaminen ja varjeleminen - siis päätös siitä haluanko pysyä uskossa Jumalaan vain en. Siis Jumalan rakkaus synnyttää Pyhän Hengen kautta uskon niin minussa kuin sinussa.

Kirkon työntekijä on viranhaltija, toimenhaltija tai muuten työntekijä seurakunnassa. Mikäli kirkon päättävä elin eli Kirkolliskokous jotain päättää on työntekijän siihen sitouduttava. "Kenen leipää syöt - sen lauluja laulat" on vanha sanonta. Jos olen Nokialla töissä niin teen niin kuin pomo sanoo ja käytän sitä puhelinta mitä käsketään, enkä toimi oman mieleni mukaan vaan siis työnantajan määräysten mukaan. Muuten minulle aukeaa kilometritehdas.
Mikäli kirkon työntekijän omatunto ei hyväksy työnantajansa päätöksiä on työntekijän mahdoton toimia kirkon työntekijänä. Jos olen Katollisen kirkon jäsen en voi toimia Lutherilaisen kirkon pappina tai opettajana, koska en usko Lutherilaisen kirkon tunnustuksen mukaan enkä voi allekirjoittaa kirkolliskokouksen päätöksiä.
Mikäli minulta siis usko Lutherilaisen kirkon oppiin ja päätöksiin loppuu on minun vaihdettava paikkaa. Kyllä kirkolla pitää olla oikeus laittaa piste, johonkin paikkaa suvaitsevaisuudessa työnantajana.

Raamattu kieltää siunaamasta eronneita uudestaan ihan samalla tavalla kuin puhutaan homoista yms. Kuitenkin rakkaus on voittanut ja ymmärrys siihen mikä on tärkeintä - Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Jos luen Raamattua ajatuksella mikä on minusta oikein tai mitä minä haluan - luen sitä kuin piru raamattua!
Matt. 27:5 5. Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.
Luuk. 10:37. Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
Joh. 13:27. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!"
Tässä klassinen esimerkki siitä miten ei todellakaan tulisi lukea Raamattua vaan aina kokonaisuus kerrallaan unohtamatta Raamatun perussanomaan - Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi!

Yle järjesti taas kivitystilanteen!

Oli kerätty ihmisiä, joilla oli kärkkäitä mielipiteitä ja totuuksia taskut pullollaan. Heille heitettiin leipä jaettavaksi. Jako tapahtui vahvimpien ehdoilla - niillä joilla oli rakentavia mielipiteitä ei ollut osaa eikä arpaa kuin murusiin, joita kukaan ei kuullut.

Kirkossa on paljon väkeä, joista vataosa on kirkossa perinteen, suvun, tavan tai jonkun muun syystä. Varsin vähän on niitä, jotka todella ovet kiinnostuneet siitä mitä kirkko tekee ja varsinkin siitä miksi. Jos kuitenkin katsellaan asiaa siltä pohjalta, mitä kirkko tekee ja miksi, niin on perin kummallista alkaa puhumaan tuomitsemisesta tai kieltämisestä. Jeesuksen opetus on kirkon toiminnan perusta - pyritään auttamaan niitä, joilla ei muuten olisi mitään tai tukemaan niitä, joilla muuten ei olisi mahdollisuuksia .... Auttaa vähäosaisia, järjestää leirejä, ylläpitää kerhotoimintaa niin lapsille kuin vanhuksille ja vammaisille yms. Yhteiskunta on jättänyt paljon asukkaidensa auttamisesta ja tukemisesta ns. kolmanne sektorille, joista Suomen Luterilainen kirkko on suurin toimija.

Valtion ja kirkon välinen suhde on kuin avioliitto, joskus tuntuu sitlä, että kumpikin tarvitsee toista, mutta ei siedä nähdä kumppanin tekoja. Kuka olisi tämän avioliiton avioliittoneuvoja? Olisiko sittenkin parempi purkaa koko liitto?

Kerran istuin pöydässä missä oli useita äijiä, jotka haukkuivat omaa vaimoaan. Kysyin: Kuka teidän vaimot on valinnu? Tuli pitkä hiljaisuus ja aihe vaihtui.

Yksi mies sanoin kerran kuuluvansa kirkkoon vain siksi, että hän tietää sen tekevän niin paljon hyvää - hän hakuaa tukea sellaista toimintaa.

On varsin kummallista, että nykyään ihmiset ovat hyvin herkästi haukkumassa, moittimassa, kieltämässä, solvaamassa, toisin ajattelevia, kun elämän eteenpäin pääsemiseksi pitäsi huomioida, tukea, kannustaa, rohkaista ja rukoilla toisten puolesta. Toivon, että kirkko voisi vihdoin hyväksyä oman opetuksensa omiksi toimintalinjoiksi ja jättää tuomiovallan sille jolle se kuuluu eli rakastavalle Jumalalle.

Ihmettelen, että onkohan Jumalalla enää yhtään hiusta päässä, kun se on katsellut meidän immeisten omahyväistä toimintaa , joka johtuu epävarmuudesta ja ehkäpä uskonkin puutteesta!

Siunausta kaikille toivon minä!